Kävin läpi vanhoja kirjoituksiani vuosien ajalta ja löysin kirjoitukseni vuodelta 2019, jossa pohdin vanhentumista ja siihen varautumista, Kirjoitin näin.
”Jokainen meistä vanhenee ajallaan, pitääkö minun pelätä vanhenemista? Olemmeko menossa ajassa taaksepäin jolloin vanhempamme hoidettiin kotona. Pitääkö minun kasvattaa lapseni niin, että kun aika tulee niin hän huolehtii minusta kun olen vanha?
Olen miettinyt millaisen vanhuuden haluan elää. En halua asua kotini vankina. Haluan, että minusta huolehditaan kun en itse enää pysty huolehtimaan.
Haluan, että joku kertoo minulle mitä minun kuuluu tehdä kun en enää muista. Voin vain toivoa, että ympärilläni olisi läheisiä, jotka jaksavat ja pystyvät näkemään vaivaa sen eteen, että minusta pidettäisiin hyvää huolta ja pitävät minun puoliani.
Entä digitalisaatio? Tuleeko hoidetuksi näyttöpäätteen kautta ja kello kilahtaa, kun on aika ottaa lääke. Saanko ystävän, joka soittaa minulle ja muistuttaa mm. Syömisestä…
Olen työni ohella saanut seurata kuinka laitospaikkoja on vähennetty ja kotihoitoa on lisätty, mutta samalla on unohdettu kotihoidon kehittämisen ja riittävien resurssien lisäämisen. Kuinka pitkälle voimme kotihoitoa kehittää?
Kotona asuu tänä päivänä paljon huonokuntoisimpia ja monisairaampia mm. muistisairaita asukkaita, kuinka turvaamme heidän kotona asumisen. Usein saamme lukea lehdistä, kuinka muistisairasta haetaan vapaaehtoisten avulla kun lähtenyt kotoaan eikä ole osannut takaisin.
Missä menee raja kotona asumisen ja laitos asumisen välillä? Ratkaiseeko raha kaiken?”
Tästä kirjoituksesta on aikaa kuusi vuotta ja moni asia on näiden vuosien aikana konkretisoitunut. Kyselin kirjoituksessa, että ratkaiseeko raha kaiken? Kyllä ratkaisee.
Aikaa näistä mietteistä on tosiaan jo kuusi vuotta, mutta edelleen nämä samat kysymykset ovat ajankohtaisia.
Tuolloin mietin myös digitalisaation tuloa ja mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan.
Näiden vuosien aikana digitalisaatio on kehittynyt ja tullut osaksi jokapäiväistä elämäämme. Edelleen meillä on hyvinvointialueella tuhansia, jotka eivät hallitse digitaalisia laitteita. Edelleen meidän tulee muistaa heidät tämän kaiken mullistuksen keskellä.
Edelleen suunta on, että kehitämme kotihoitoa ja vähennämme laitospaikkoja. hyvinvointialueella on purettu laitoshoitoa ja painopistettä siirretty kotihoidon puolelle. Me tarvitsemme alueelle välimuotoista asumista, yhteisöllistä ja tarvitsemme myös tehostettua palveluasumista.
Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa nyt kaksi vuotta ja saaneet harteilleen vaikean tehtävän. Hallitus on rajusti leikannut hyvinvointialueiden rahoitusta ja pakottaneet alueet tiukalle säästökuurille.
Jokainen hyvinvointialue kamppailee tällä hetkellä rahoituksen riittämättömyyden kanssa, niin me myös täällä Satakunnassa. Näiden leikkausten lisäksi myös olemme ministeriöiden tiukassa ohjauksessa. Hyvinvointialueella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeuttaa toimintoja ja toivoa, että uusien toimintatapojen myötä voimme hillitä kustannusten nousua. Maan hallituksen olisi nyt korkea aika herätä ja antaa hyvinvointialueille työrauha, aikaa tehdä oikeita, pitkäkestoisia, järkeviä ja ennen kaikkea vaikuttavia toimenpiteitä.
Pidän tärkeänä, että tulemme hyvinvointialueella turvaamaan jokaiselle Satakuntalaiselle palveluiden saatavuus, saavutettavuus ja palveluiden laatuun tulee panostaa. Palvelut pitää olla saavutettavissa silloin kun niitä tarvitaan.
Marika Uimaluoto (sd.)
Aluevaaliehdokas
Aluevaltuutettu
Aluevaltuuston 2. varapuheenjohtaja
