Lämpimät kiitokset kaikille aikanani luottamushenkilökuvioissa mukana olleille ja myös kunnan viranhaltijoille, joilta olen aina saanut ystävällistä apua kulloinkin tarvitsemaani asiaan. Samoin iso kiitos äänestäjilleni; ilman teitä en olisi kokenut tätä seikkailua.
Toivotan kaikille hyvää jatkoa ja jaksamista, mukaan lukien uudet valtuutetut. Äänestäjät ovat luoneet teille loimen ja teidän tehtäväksenne jää kutoa siihen kestävä kangas.
Pitäkää sosiaalista koheesiota voimassa puhaltamalla yhteiseen hiileen ja vaalimalla oman kunnan kartalla pysymistä. Antakaa turhuuden kadota ja varjojen hävitä. Osallistukaa epäoikeuksien poistamiseen, se on välittämistä.
Tärkeää on sisäistää valtuuston ja kunnan tehtävät lukkiutumatta, tietäen, että kaikella on rajansa eikä ovimatoksi tarvitse alistua. Omaatuntoa, joka on ankarin tuomarimme, tai vastuunkantoa ei kannata ulkoistaa eikä myydä vaan olla itselleen rehellinen. Hyvää omaatuntoa voi verrata vastuulliseen johtajaan, joka pitää esimerkillään laumansa koossa.
Älkää päästäkö toivoa käsistänne, ilman sitä ei ole elämää. Luokaa ympärillenne positiivisuutta, se kantaa ja nostaa. Pitäkää mielessä myös väittämä että liike on lääke, koska se luo vapaaehtoisena hyvinvointia ja säästää kunnankin rahaa.
Toivottavasti pääsemme pian eroon koronasta, joka toisaalta on herätellyt maailmaa katsomaan ympärilleen ja toisaalta aiheuttanut kyynisyyttä, mitä ihmiskunta ei todella tällä hetkellä kaipaa. Positiivisen puheen puuttuminen mediasta lähes kokonaan vaikuttaa voimakkaasti erityisesti nuoriin. Jatkuva negatiivisuus ja arvosteleva vertailu on nostanut masennustilastot huippuunsa, vaikka mittareiden mukaan Suomi on maailman onnellisin maa.
Kansan onnellisuus onkin asia erikseen. Vastuista tai tyytyväisyydestä keskustelu puuttuu kokonaan.
Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa asiaan miettimällä etukäteen omaa vastuutaan ja sitä mitä suustaan päästää tai nettiin kirjoittaa. Jostain syystä onnellisten ihmisten ääni ei kuulu mediassa, koska tyytyväisyys tai positiivisuus ei ole mediaseksikästä.
Erään tärkeän ohjeen mukaan meidän kuitenkin olisi tehtävä toisille se mitä haluaisimme itsellemmekin tehtävän. Eli; luottamus kestää jos sen kestävän halutaan ja matkan varrella kuunnellaan toinen toisiaan.
Pirjo Koivukorpi