Mari Luotonen #37

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kategoria:

Merikarvia, sivistyksen pääkaupunki

Näin vaalien alla, kuntavaaliehdokkaat avaavat lupausten pohjattoman säkin ja sieltä nostetaan lupaus kerrallaan, mitä kukakin nyt haluaa tulevaisuuden Merikarvialla nähdä, kuulla ja kokea.

Ajattelin tyhjentää lupausten säkin ja palata vuosien taakse, aikaan, jolloin aloitin sivistyslautakunnan jäsenenä ja kerätä säkkiin ajatuksia menneiltä ajoilta.

Olen hirvittävän huono muistamaan vuosilukuja, enkä niitä ryhdy mistään kaivelemaan.

Aloittaessani sivistyslautakunnassa Tuurin Jari toimi sivistysjohtajana vai olikohan vielä sivistystoimenjohtaja ja hän toi lautakuntaan erityistä osaamista, esityslistoista ja liitemateriaaleista ammensin oppini sivistyssektoriin.
Kaikki oli uutta ja outoa, opetussuunnitelmat, koulukuljetusten kilpailutukset ja paljon muuta mitä en alkuunkaan ymmärtänyt.
Kiinnostusta riitti ja osaaminen kasvoi.

Kosman Jarin astuessa sivistysjohtajaksi, lautakunnan ilmapiiri oli asiallinen mutta rennompi ja keskustelevampi tai ehkä silloin minusta tuntui siltä, kun uskalsin jo tuoda mielipiteeni esille. Sitten kunnassamme sivistyksen johdossa aloitti Johanna Tupila ja silloin koettiin vauhtia ja uusia tuulia.

Tupilan ideoinnin aikaansaannosta on meidän aivan loistava omatoimikirjasto. Siitä kiitos hänelle. Sivistysjohtaja haun ollessa käynnissä myös Eetu Aaltonen toimi lyhyen ajan esittelijänä lautakunnassa, eikä siitä sen enempää, nyt eletään tätä päivää ja Tommi Aalto luotsaa sivistyksen johdossa.
Aika näyttää mihin hänen johdollaan mennään, alku näyttää lupaavalta.

Jos ajattelen mitä kaikkea sivistyslautakunnan päätöksenteon läpi on kulkenut vuosien varrella ja kuinka paljon päiväkoti ja koulut ovat muuttuneet, on paljon asioita, joista voisi kertoa pitkiäkin tarinoita.
Päivähoito on muuttunut varhaiskasvatukseksi ja lastentarhanopettajista on tullut varhaiskasvatuksenopettajia, erityisopetus päiväkodissa ja koulussa on vakiinnuttanut paikkansa.
Kirjat on muuttuneet tableteiksi ja läppäreiksi, liitutaulut älytauluiksi, yläkoulun tiloja on remontoitu, viimeksi luonnontieteiden luokat saivat uutta pintaa ja nykyaikaiset varusteet. Varhaiskasvatuksen remontti valmistui ja eskareilla on nyt uudet upeat tilat.

Varmasti myös itse olen muuttunut vuosien saatossa, niin ihmisenä, kuin kuntapäättäjänäkin. Hiljaisesta oppijasta, osallistuvaksi ja äänekkääksi.
Yhden kerran olen vetänyt herneen niin syvälle nenään, että lähdin kesken lautakunnan kokouksen kotiin, siitä aika ajoin saan vieläkin kuittia. Eteenpäin mennään ja yritetään Merikarvialla säilyttää sivistyksen pääkaupunki titteli, tämä titteli on kyllä ihan minun itse keksimä. Meillä on ammattilaiset tekemässä työtä, meidän lasten ja nuorten kasvatuksen ja opetuksen parissa, meillä on sitoutunut ja motivoitunut henkilöstö.

Oppimisen tuki on tämän vuoden suuri kysymysmerkki??? Tuen malliin ollaan tekemässä muutoksia, jotka astuvat voimaan jo tänä vuonna. Kolmiportaisesta tukimallista luovutaan ja tilalle suunnitellaan uutta oppimisen tuen mallia. Tämän uudistuksen sisällöstä ei vielä ole

satavarmaa tietoa. Toivon sydämestäni, että tämä tuleva malli on sellainen mikä oikeasti ohjaa ja antaa oikeuden vaatia tukea, sitä tarvitsevalle oppilaalle.

Aika sivistyslautakunnan jäsenenä on ollut matka oppimisen, opettamisen ja muutoksen maailmaan, en edes muista kuinka monta opetussuunnitelmaa lautakunnassa on hyväksytty vuosien varrella. Sivistyslautakunnassa on ollut hyviä päättäjiä, yhteistyötä on tehty hyvässä hengessä yli puolue rajojen. Tämä valtuustokausi on viittä vaille valmis ja uudet päättäjät astuvat remmiin muutaman kuukauden päästä. Uskon ja toivon, että jatkossakin sivistyslautakunnan jäseniksi valikoituu ihmisiä, jotka ajattelevat järjellä, tuntevat sydämellään ja tekevät hyviä päätöksiä lasten ja nuorten etu edellä.

Mari Luotonen

Merikarvian SDP:n kuntavaaliehdokas

Loppusanoiksi, muutama sananen omasta kouluhistoriasta. Olin koulussa kohtuullisen hyvä, Riispyyn ala-asteella loistin uskonnossa ja historiassa. Ylä-asteella keskityin lähinnä hauskanpitoon ja kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. 6-luokan historian numero oli 10, yläkoulun ensimmäisessä joulutodistuksessa se oli 6, jotain tapahtui??? Kuitenkin päästötodistuksen keskiarvo oli yli kahdeksan, ja yksi 10 löytyi todistuksesta, mutta mistä aineesta??? Vain harva tietää. Vinkki, ei ollut käyttäytyminen, eikä huolellisuus.